MINÄ ITSE

Minä ja Peppi tekemässä tottelevaisuus harjoitusta vuonna 2016.

Morris kissanäyttelyissä vuonna 2005.

Uuno ja minä esineruutu treeneissä vuonna 2005.

Kasvattini Mau-Miun Lalaloopsy pentuna. Kilpikonnatäplikäsvalkea persialainen. 

Heipsan!

Nimeni on Tiia Heinonen. Olen ensimmäiseltä ammatiltani parturi-kampaaja, toiselta ammatiltani eläintenhoitaja osaamisalana trimmaus. 

Muutin Tampereelta vuonna 2010 Lappeenrantaan. Perheeseeni kuuluu puolison lisäksi 4 lasta, ja erinäinen lauma karvaturreja. Harrastamme koko perheen voimin koiriemme kanssa IGP:tä, eli tutummin suojelua. 

Lapsuudenkodista saakka, perheeseeni on kuulunut lemmikkejä. Isäni kiinnostus lintuihin näkyi kotonakin, sillä meillä asusti harmaapapukaija eli jako, undulaatit ja seeprapeipot. Meille lapsille sitten hankittiin hieman helpommat huollettavat kuten hiiret ja hamsterit. Kovin lyhyt ikäisiä olivat pienet jyrsijät ja suru oli suuri kun heistä aika jätti. Olin 7-vuotias kun vanhempani ostivat minulle luonnonkeltaisen hermeliini kanin. "Olli" ostettiin hermeliini kasvattajalta ja sen virallinen nimi oli Fesmond Zaluet. Niinkin hullulta kuin kuulostaa, kävin kanini kanssa kani- ja jyrsijänäyttelyissä. Ensimmäiset näyttelyt kuitenkin peruuntuivat, sillä olin liian innoissani mennyt trimmaamaan kanin karvoja. "Olli" eli 8-vuotta, ja oli elänyt kanssani puolet elämästäni, kasvaessani lapsesta nuoreksi. Olin aivan surun murtama 15-vuotias kun Olli kuoli syliini. 

Tässä välissä kuitenkin olessani 13-vuotias perheemme vahvistui kissalla, sekä sain kauan kinuamani oman hevosen. Olin harrastanut ratsastusta 5-vuotiaasta saakka ja asuimme aivan hevostallien vieressä. Siitä sitten alkoi elämä hevostalleilla joka päivä ja iltaan saakka. Varsin eläinten täytteistä elämää sain elää siis jo ihan pienestä pitäen. 

Muutettuani omilleni 18-vuotiaana hankin ensimmäisen oman koirani. Saksanpaimenkoira piti hankkia, mutta sattuma astui peliin ja meille muutti kodinvaihtajana aikuinen mustavalkoinen amerikancockerspanieli Lucinda de Campollano "Dana". Vuotta myöhemmin Danan kaveriksi ostettiin alkuperäisen suunnitelman mukaan ensimmäinen saksanpaimenkoira Alan del Llobregat "Uuno". Alusta asti oli myöskin selvää, että saksanpaimenkoira vaatii koulutusta ja niin menin vuonna 2003 saksanpaimenkoiraliiton Tampereen ala-osaston treeneihin. Ja sille tielle sitten jäin. 

Koirien kaveriksi vuonna 2004 meille muutti myös ensimmäinen rotukissa, punainen exotic kolli Whispers Gonna Be A Star "Morris".  Morriksen kanssa tutustuin rotuun ja kissanäyttelyihin. Morris saavuttikin Eurooppa Champion tittelin melko nuorena. 

Jossain vaiheessa exotic- ja persialaiskissojen pienimuotoinen kasvatus alkoi kiinnostamaan ja kasvattajanimi Mau-Miun hyväksyttiin Fifèssä vuonna 2010. Viimeisen 10-vuoden aikana olen kasvattanut yhteensä 17 Mau-Miun pentuetta. Tällä hetkellä kissojen kasvatus on tauolla. Täältä voi käydä kurkkaamassa Mau-Miun sivuja, joita tosin ei ole sitten hetkeen päivitetty. https://mau-miun.blogspot.com/

Saksanpaimenkoirat ovat kuulunueet sekä minun, että mieheni elämään siis jo pitkään. Perheessä kasvatetaan pienimuotoisesti käyttölinjaisia saksanpaimenkoiria. Lähinnä virka- ja harrastuskäyttöön. Ensimmäinen Airasuden pentue syntyi vuonna 2013. Kennel nimi Airasuden on virallisesti mieheni ja itse toimin kenneltyttönä mieheni rinnalla. 

Aika pitkä tarina, mutta niin on kaikenlaisia eläimiäkin kuulunut elämääni. Tarinoita riittäisi enemmänkin, mutta koitin pitää lyhyenä.